Päivitys long overdue

Pitkästä aikaa päivitys tänne reissusta, pahoittelut näiden vähäydestä.

Tiistait täällä Japanissa vietän Matsumoto-sanin opissa yume paratiis vanhainkodissa, jossa teemme siellä asuville vanhuksille perinteisiä japanilaistyylisiä lounaita. Matsumoto on oikein mukava, eikä pelkää käyttää englantia kommunikoimiseen, vaikka ei sitä kovin hyvin osaakkaan. Hän osaa jopa jonkin verran suomea ja onkin vieraillut suomessa muutamaan otteeseen. Matsumoto on opettanut minulle paljon japanilaista raaka-aineista ja meillä on ollut useita huvittavia hetkiä, kun olemme yrittäneet google translaten saada selvitettyä raaka-aineiden nimiä ja käyttötarkoituksia minulle. Matsumoton lounailla on aina joku teema. Niistä ehdottomasti mielenkiintoisin oli Matsumoton suunnittelema Suomi lounas, johon tuli mm lihapullia, nakkeja ja kalakeitto, johon Matsumoto oli saanut oppia Espoon omniassa.

Kiitoksessa päivät alkavat rutiininomaisesti kaalin raastamisella ja salaattiannosten kasaamisella, jonka jälkeen teen muita esivalmistustöitä, ennen lounaan alkua. Erikoisempia raaka-aineita, joita olen päässyt käsittelemään ovat olleet yari ika kalmarit ja mentaiko joka on alaskanseidin mätiä. Viimeaikoina lounaalla on ollut todella kiireistä asiakas määrän kivuttua lähelle sataa. Liekö chef Takedan tekemän curryn hiljattain voittamalla palkinnolla olevan jotain tekemistä asian kanssa?

Sitten hieman normiruutiinista poikenneita tapahtumia. Aloitetaan ensin meille järjestetystä ohjelmasta.

10.6 yume amami vanhainkodissa järjestettiin amami fiesta tapahtuma, jossa vanhuksille, omaisille ja vapaaehtoisille avustajille oli järjestetty ohjelmaa, syötävää ja kaikkea muuta mukavaa. Syötävää ja huvituksia myytiin eri puolille vanhainkotia sijoitetuissa kojuissa. Syötävänä oli tarjolla mm takoyakia (paistettuja taikinapalloja, jonka sisällä on pala mustekalaa), curryä sekä korealaisia lettuja. Matsumoto-sanilla ja minulla oli myös oma koju, jossa myimme odenia, ruokalajia, jossa eri raaka-aineita keitetään dashi-liemessä. Tarjolla oli daikon retiisiä, kananmunaa (tamago), perunaa (jagaimo), paistettua tofua (atsuage), chikuwaa (kalatahnasta ja muista aineksista valmistettu hyytelömäinen pötkö) sekä konnyakua (hyytelöä, joka valmistetaan konjac nimisestä kasvista). Asiakas sai valita aineksista kolme mieleistä, jotka sitten laitoimme kulhoon, perään hieman dashi-lientä ja kulhon reunaan vielä nokare sinappia.

Muuna ohjelmana oli mm paikallisen koulun orkesterin musiikkiesityksiä sekä tanssikerhon japanilainen soran bushi tanssiesitys, jossa kanssani Suomesta tulleet Anne ja Maiju olivat myös mukana.

5.7 meille oli järjestetty vierailut kahteen paikalliseen yliopistoon, jossa kertoisimme myös hieman Suomesta ja opinnoistamme. Annea ja Maijua oli pyydetty järjestämään tanssi ja liikunta osuudet, joihin kaikki voisivat osallistua ja meitä oli pyydetty myös pitämään pieni tietovisa suomesta (otin itse tästä kopin, koska minulle ei ollut muuta tehtävää). Yleisöä ei onneksi ollut aivan älyttömästi, esiintyminen kun ei ole minun vahvin osa-alueeni, noin parikymmentä meidän lisäksi.

Ensimmäisessä yliopistossa meidät otti vastaan sekalainen joukko yliopiston opiskelijoita ja vaihto-oppilaita. Saimme lahjaksi pussukat, joissa oli erilaisia Japanilaisia herkkuja. Pidimme pienen power point esityksen Suomesta, jonka jälkeen Maiju opetti koko joukolle suunnittelemansa tanssin. Kaikki olivat täysillä mukana ja tunnelma oli oikein hilpeä. Lopuksi pidimme vielä tietovisan, joka oli kaikkien mielestä oikein onnistunut. Sopivasti huumorilla viljeltyjä hauskoja suomi juttuja, kuten mitä Japanilainen sana "hai" (kyllä) tarkoittaa suomeksi. Ensimmäisen yliopiston jälkeen menimme firman piikkiin lounaalle tempura ravintolaan.

Seuraavaksi suuntasimme toiselle yliopistolle, tosin hieman myöhässä ruuhkien takia. Meidät ohjattiin koulun juhlasaliin, jossa oli koolla koulun omia opiskelijoita ainakin hoiva-alalta, vaihto-oppilaita Vietnamista ja Filippiineiltä sekä koulun henkilökuntaa. Pidimme nopeat esittelyt, joihin olimme ylivalmistautuneet (muutaman lauseen esittely verrattuna noin viiden minuutin esittelyihin, jotka olimme valmistelleet), jonka jälkeen istuimme pöytien ääreen juttelemaan niitä näitä. Tarjolla oli myös herkkuja paikalla olijoiden kotimaista, muukaanlukien tuomani salmiakkirasia, joka herätti ainakin meissä hilpeyttä muiden yrittäessä nauttia suomalaisesta herkusta (oli joukossa onneksi muutamia, jotka näyttivät tykkäävänkin siitä). Pidimme saman power point esityksen ja tietovisan, kuin edellisessäkin yliopistossa, jonka jälkeen Maiju piti vielä tanssiesityksen ennen kotiinlähtöämme.

Seuraavana päivänä lähdimme Kato-sanin ja Onishi-sanin opastamana tutustumaan Kiotoon. Päivän ohjelma oli Onishi-sanin vanhempien suunnittelema, he kun ovat Kiotosta kotoisin. Ensimmäisenä lähdimme ihmettelemään Kiyomizu-dera temppeliä, joka sijaitsee kaupungin laidalla vuoren rinteellä. Temppeli alue oli näyttävä, vaikka muutamat rakennuksista olivatkin korjaustöiden alla. Erityisesti näkymä kaupunkiin oli mahtava.

Seuraava kohteemme oli Kenninji temppeli, joka edustaa zen buddhalaisuutta. Nähtävänä oli mm hienoja maalauksia, kivipuutarhoja sekä todella näyttävä kattomaalaus. Ihmeteltyämme tarpeeksi, olikin lounaan vuoro. Kohteeksemme oli valittu tagoto niminen ravintola, joka tarjoaa samanlaisia bento tyylisiä lounaita, joita olen Matsumoto-sanin kanssa ollut harjoittelemassa. Ruoka oli oikein hyvää ja ennen kaikkea kaunista. Saatuamme syödyksi teimme vielä nopean vierailun Yasaka pyhätölle. Viimeiseksi kohteeksemme oli valittu Kagizen niminen herkkumyymälä/ravintola. Meille suositeltiin kuzukiriä, jota kaikki päättivät sitten kokeilla. Jokaiselle tuotiin kahdesta kulhosta ja kannesta koostuva torni. Toisessa kulhossa oli arrowjuuresta valmistettuja läpikuultavia hyytelömäisiä nuudeleja ja toisessa kulhossa tummaa siirappia, johon nuudeleja dippailtiin ennen syömistä. Sanotaan näin, että jälkiruoka oli ainakin elämys.

Illalla meillä oli vielä Matsumoto-sanin järjestämät sukiyaki-partyt. Matsumoto valmisti meille ja muutamille muille tutustumillemme työntekijöille kahta erityylistä sukiyakia, ruokalajia, jossa keitetään padassa lihaa, kasviksia ja sieniä.

Sitten vielä muutama muu jännittävä tapahtuma kuluneelta ajalta

9.6 heräsin yöllä vaimeaan piipitykseen, jonka ensin kuittasin vain alhaalla olevien karaokepaikkojen ääniksi. Tarpeeksi kauan kuunneltuani lähdin tarkastelemaan asiaa tarkemmin. Avasin huoneeni liukuoven ääni voimistui. Arvelin sen mahdollisesti tulevan jostain keittiön laitteesta, kuten ilmastointilaitteesta. Kävellessäni keittiöön päin alkoi ulkoa kuulua paloauton ääni ja vasta siinä vaiheessa alkoi klikkaamaan, että äänihän tuli palohälyttimestä. Missään ei kyllä haissut palaneelle. Koputtelin kämpiksieni oviin herätelläkseni heidät, kun ovelle koputettiin. Avatessani oven, vastassa oli joukko palomiehiä. Päästin palomiehet sisään ja sanoin, ettei täällä ainakaan ole näkynyt mitään liekkejä tai haissut savua. He vilkaisivat nopeasti asunnon ja todettiin, ettei ainakaan meillä palanut. Koko rakennuksen mikälie hälytysjärjestelmän hallintalaite löytyi keittiö/olohuoneemme kaapista. Palomies meni siihen ja rupesi sitten radiopuhelin yhteydellä selvittämään mistä hälytys oli lauennut. Koko tämän ajan olin aivan pihalla mitä tapahtuu. Olimme aamuvarhain lähteneet rannalle ja palanneet kotiin yömyöhään, minä itse palaneena päästä varpaisiin, joten olin lievästi sanottuna rätti väsynyt.

Jonkin aikaa puheltuaan he viimein saivat hälytyksen loppumaan ja palomies sitten rikkinäisellä englannilla selitti, että joku oli vahingossa jostain alemmasta kerroksesta aiheuttanut hälytyksen, eikä tarvinut olla huolissaan. Siitä sitten adrenaliini laskuissa yrittämään nukkua. Anne oli iloisesti vedellyt sikeitä koko episodin ajan mitään tietämättä, Maiju sentään oli herännyt vilkaisemaan ulos huoneestaan, kun palomiehet olivat jo talossa.

18.7 meille järjestettiinkin jännitystä luontoäidin toimesta. Juuri muutamaa päivää ennen olimme jutelleet, ettei vielä ole ollut maanjäristyksiä tai, jos on ollut, ne ovat olleet niin pieniä, ettei olla huomattu. No eiköhän se sitten parin päivän päästä iskenyt. Aamulla valmistautuessamme harjoitteluihin lähtöön alkoi talo täristä. Hyppäsin heti lähimpään oviaukkoon suojaan.Tärinää kesti ehkä 5-10 sekuntia, eikä se tuntunut kovin voimakkaalta. Mitään ei esimerkiksi tippunut tai kaatunut. Maijun kanssa lähinnä naureskeltiin, jes vihdoin se maanjäristys tuli, Anne ei ollut ihan niin iloinen tästä aamun yllätyksestä. Jatkoimme aamutoimia ja kuittasimme järistyksen ihan normaalina pikku järistyksenä, joita tapahtuu japanissa tämän tästä. Kävellessäni metroasemalle huomasin aseman edustan olevan täynnä ihmisiä, tottakai metro ei kulje heti järistyksen jälkeen.

Tässä vaiheessa aloin vasta ajatella, että järistys ei ollut ehkä mikään ihan normi juttu, luulisi, että elämä jatkuu ihan normaalisti pikku järistyksen jälkeen. Otin Kato-saniin yhteyttä, että metrot eivät kulje ja myöhästyn, mitä tehdään. Kato sanoi, että on parempi palata kotiin ja hän ilmoittaa kiitokseen, että pidän tämän päivän vapaata, metrot kun voivat olla poissa käytöstä ties kuinka pitkään. Palasin kämpille ja aloin tutkia millainen järistys olikaan ollut. Selvisi, ettei kyseinen järistys ollutkaan mikään ihan pieni, vaan lähelle kuutta richterin asteikolla. Sen verran suuri, että siitä oli jo juttua suomenkin lehdistössä, vaikka Suomessa oltiin vielä yössä. Meidän osalta päivä jatkui normaalina vapaapäivänä, pääsimmepähän testaamaan lähellä sijaitsevan sushi-lounaspaikan, joka edellisellä kerralla sinne yrittäessämme oli ollut jo kiinni. Seuraavana yönä tuli myös pienempi, reilun neljän richterin jälkijäristys, johon ainoastaan minä satuin meistä heräämään.



Kuvia yritän parhaani mukaan lisäillä tänne, kun keksin helpoimman ratkaisun siihen. Kuvia Japanin seikkailuistani ja syömisistäni voi sillävälin seurailla epävirallisesta instagramistani https://www.instagram.com/imnotyourkhakis/